En ole kerennyt kirjoitella tänne pariin päivään, kuten huomasitte. Olin nimittäin melkoisen erikoisissa hommissa alkuviikon.

Kuten uutisissa paistateltiin viikonlopun jälkeen; se on runsaslumisin talvi kymmeniin vuosiin. Ja siitäkö se riemu syntyikin: vanhoja huopakattoisia puutaloja, joiden katolla notkuu parhaimmillaan metrin verran lunta – täällä Pohjois-Suomessa.

Mitenkö se sitten vei minun aikaa? Minähän nuorena poikana innostuin kokeilemaan kepillä jäätä, joten marssin hymysuin kysymään naapurin mummoilta, mihin hintaan voisin pudottaa lumet heidän katoiltaan.

Ensimmäinen keikka tuli toisella pimpotuksella. Löimme kättä päälle 140 eurosta. Kyllähän se tuntui mahtavalta. Kaverin kanssa pudoteltiin lumet katolta ja huomattiin sen jälkeen, kuin kova homma se on kolailla pois edestä vielä alhaalla. Hommassa meni vajaa kaksi tuntia – puolituntia lumien pudottamisessa ja loput niiden siistimisessä alhaalla. Tuntipalkaksi jäi molemmille miehille n. 35e. Se sai riittää siltä päivältä.

Illalla istuimme alas ja mietittiin tätä tarkemmin: oikein markkinoituna tämä olisi todellinen kultakaivos. Päätimme ottaa avuksi kaksivaiheisen tarjouslaskelman: Jos asiakas on kiinnostunut koko hommasta, tarjosimme kokonaisvaltaista urakkaa hyvällä hinnalla. Jos taas asiakas innostui pelkästä lumen pudotuksesta ja olisi valmis kärräämään lumet itse sitten tienlaitaan, osasimme “aliarvioida” toisen puoliskon myöskin hinnoittelussa.

Joka päivä sitä oppii jotain uutta, mutta tämä “kaksivaiheinen” tarjousmenetelmä osoittautui tavallista paremmaksi oivallukseksi, nimittäin parissa päivässä saimme helposti kasaan rahat ulkomaanmatkaan hiihtolomalle.

Kirjoittelen kyllä, jos sellaisen toteutamme