Edellisestä kirjoituksesta on aikaa, melkein viikko. Viikonlopun aikana en kerennyt syventyä kirjoittelemaan, koska olin käymässä Helsingissä yritysvierailulla. Pahoittelut tästä!
Mannerheimintie, Boulevardi, Aleksanterinkatu ja muut keskustan kadut antavat terapeuttisen kokemuksen kun niitä kävelee rauhassa muutaman kuukauden välein. Hälinää ja ihmisiä on huomattavasti enemmän kuin täällä, kylmässä pohjoisessa. Sama pätee ilmiöihin.
Olen aikaisemmin sanonut ohimennen jotain “brändistä”. Se on paljon käytetty termi markkinointi- ja mainosmaailmassa. Vaikkakin on olemassa näitä toimistoja, jotka luovat yritysilmeen “brändinä”, on oikean brändin takana paljon muutakin. Brändin tunnettavuuden takana nimittäin on aina asiakkaiden kokemukset: laadukas tuote tai hyvä asiakaspalvelu. Millainen maailma olisi, jos yritys itse voisi määritellä mitä heidän tuotteista saisi kertoa?
Millaisia asiakaspalvelukokemuksia sain kokea reissunaikana? Kerron tässä kaksi erilaista tapaa käsitellä asiakasta
Käveleskelin rauhallista lauantakävelyä Fredrikinkadulla ja pistäydyin taidekonsultti Harri Silanderin Galleriassa. 28-neliön tilaan mahtui reilu kymmenen teosta hintahaitarilla 500 – 50 000 euroa, ja voittekin arvata millainen oli vastaanotto, kun liikkeeseen kävelee sisään parikymppinen nuorimies, josta kyllä huomaa ettei hänellä ole varaa ostaa korkealaatuista taidetta. Ei, se ei ole ylimielinen. Silander pyysi herrasmiehenä istuutumaan ja kertoi mielellään historiansa ja elämäntarinansa nuorelle tiedonjanoiselle miehelle. Keskustelu oli antoisa, opin paljon elämänviisauksia kokeneelta mieheltä. Suosittelen käymään! ( http://www.harrisilander.fi )
Vaikka asiakkaalla ei olekaan aikomusta ostaa mitään, häntä on kuitenkin palveltava. Ehkä hän tulee huomenna ostamaan. Tai kertoo liikkeestä eteenpäin.
Toinen tilanne oli sunnuntai-iltana, kun suunta oli kotiinpäin. Minulla oli liput 15:30 lähtevään pendolinoon, jonka oli määrä olla Oulussa 21:33. Rautatieaseman talululla lähtöaika siirtyi kymmenen minuutin välein hieman edemmäs, aina 21:20 asti. Ei auttanut kuin kiltisti seisoskella lähtötaulun lähettyvillä 5 tuntia 50 minuuttia. Jos tieto lähtöajasta olisi kerrottu heti, olisin mennyt istuskelemaan johonkin rauhalliseen kahvilaan. Kello oli noin viisi aamuyöstä, kun taksi oli kotipihalla. Kiitos VR, voisihan sen sunnuntai-illan huonomminkin käyttää!
Illaksi kotiin, vai miten se meni?
” – vuodelta 1994 tai 1995.
